Ojituksella pohjavesi tulee saada riittävän alas: piiri- ja sarkaojat perataan tarvittaessa ja mielellään jo tavanomaisen viljelyn viimeisinä vuosina.

Salaojituksen kunnostus ja täydennys tarvittaessa:

• sorasilmiä ja -saartoja lisätään tiivistyneisiin kohtiin, erityisesti päisteisiin ja painanteisiin
• täydennysojitus lisäämällä imuojia tarvittaessa

Muotoilemalla lohko hyvin pintavedet ohjataan pois pellolta. Sillä on suuri merkitys monivuotisten kasvien talvehtimiselle ja myös kevätviljojen kasvulle. Ojien perkauksen yhteydessä ajetaan ojamaat painanteisiin. ”Vesitaskujen” syntymisen estämiseksi ojamaat on ajettava riittävän tasan ja kauas.

Kyntötekniikkaa soveltaen lisätään kuvion pyöreyttä tai rinteen kaltevuutta tapauksesta riippuen:

• kuvion kyntö sisäänpäin useana vuonna kunnes riittävä pyöreys saavutetaan. Kyntöön voidaan käyttää sarka-auraa. Se on kääntöauraa kevyempi, joten tiivistymisriski on pienempi.
• rinteen kyntö kääntöauralla useampana vuonna ylärinteeseen päin
• sarkojen kyntö pyöreiksi tai kaltevaksi

• vältetään kaikkea turhaa liikkumista pellolla etenkin sen ollessa kosteaa
• käytetään riittävää rengasvarustusta: paripyörät, telit, leveät ns. millirenkaat
• koneiden teho/painosuhde oikeaksi
• viivästetty kylvö, annetaan maan kuivua vielä yksi ns. hermopäivä, jopa viikko
• viljelykiertoon riittävästi maanrakennetta parantavia kasveja: 2-3-vuotiset apilanurmet, syysviljat
• kyntöanturan murtaminen esim. kyntäen väliaikaisesti tavallista syvempään, tai käyttäen esim. vaon pohjaa murtavia lisäteriä. Kun kyntöantura on murrettu ja läpäisee vettä, on tärkeää viljellä syväjuurisia kasveja ja vaihdella kyntösyvyyttä, jotta ei muodosteta uutta anturaa.

Siirtymisen alussa mahdollisimman nopeasti poistetaan pellon happamuutta 6-9 tonnin kertakalkituksella. Tavoite on, että kivennäismaiden pH on 6.8 ja eloperäisten maiden pH on 6.2 tai vähän suurempi.

Nurmi, varsinkin ennen syysviljan kylvöä, sekä syysviljan sänki kantavat hyvin kalkinlevittimen eikä pellon rakenne mene sen painosta huonoksi.

Taulukko 1. Viljelykierron aloittaminen ja rikkakasvien torjunta vaikeasti siirrettävillä, 20-25 vuotta yksipuolisessa viljelyssä olleilla, juolavehnän, valvatin ja ohdakkeen vaivaamilla lohkoilla.

Muiden virheistä oppii korjaamaan omatkin virheensä, siksi osallistutaan luomutuottajien syventävään koulutukseen.

Toisen viisivuotisjakson aikana maanrakenteen kuntoutuminen alkaa näkyä, mutta vielä sitä voidaan parantaa. Pahasti tiivistyneiden maiden saattaminen parhaaseen mahdolliseen kuntoon kestää jopa kymmenen vuotta.

Lohkoittain arvioidaan viljan lisäämistä viljelykiertoon, jos apilanurmelle ei ole käyttöä. On kuitenkin turha ahnehtia liian suurta viljan osuutta, jos maan viljavuus ei kuitenkaan riitä tuottamaan tavoiteltavia 2-4 tonnin satoja.

Viljeltävä kasvi on saatava kasvamaan kunnolla, jotta rikat tukahtuvat ja maahan tulee riittävästi kasvinjätteitä (eli ”vuotuisviherlannoitusta”) pitämään maan elinvoimaisena. Jos kestorikkaongelmia on edelleen, jatketaan sänkimuokkauksia ja kevätkyntöä sekä nurmien niittoa kuten ensimmäisenkin jakson aikana.

Vaikka tukien osuus luomutilan liikevaihdosta on huomattava, taloudellinen kestävyys edellyttää satojen riittävää määrää, laatua ja hintaa ja alhaisia viljelykustannuksia, joihin kaikkiin viljelijä ja viljelijän yhteistyökumppanit voivat vaikuttaa:

• valitaan viljelyvarmoja, kysyttyjä ja oikein hinnoiteltuja kasveja
• sopimustuotanto varmistaa menekin ja vakaan etukäteen tiedetyn hintatason
• panostuksen tarve on suurempi
• erikoiskasveilla saatetaan saada parempi taloudellinen tulos, mutta myös riskit ja panostuksen tarve on suurempi
• apilanurmista korjataan yksi sato joko oman tai yhteistyötilan karjalle
• monivuotisten apilanurmien maanparannus- ja lannoitusvaikutus ei oleellisesti heikkene vaikka yksi sato korjataan - ja lisäksi rehunurmesta saadaan suuremmat tuet kuin viherkesannosta ja myös viljelykustannukset alenevat.