Kotieläintuotanto

Eläintuotanto on tärkeä osa luonnonmukaista maatilakokonaisuutta. Luonnonmukaisen eläintuotannon tavoitteena on korkealaatuisten kotieläintuotteiden tuottaminen niin, että kasvatuksessa huomioidaan eläinten lajikohtaiset käyttäytymistarpeet ja hyvinvointi. Samalla muistetaan sekä ympäristön että ihmisten, eläinten ja kasvien terveys ja hyvinvointi.

Rehukasvien viljely monipuolistaa viljelykiertoa ja vastavuoroisesti eläimet tuottavat eloperäistä lannoitetta maaperälle, mikä on tärkeä osa ravinnekiertoa. Luomukotieläintilalla koko peltoalan tulee olla luonnonmukaisesti viljelty tai siirtymässä siihen, eikä eläinten kasvatus ilman yhteyttä luonnonmukaiseen kasvintuotantoon ole luonnonmukaisen tuotannon periaatteiden mukaista.

Samalla tilalla ei ole mahdollista kasvattaa samaa eläinlajia sekä luomuna että tavanomaisena. Eri eläinlajin yksilöt voivat olla myös tavanomaisessa tuotannossa - esimerkiksi tilan naudat luomutuotannossa ja muutama kotitarvekana tavanomaisessa.

Rehut

Eläimet ruokitaan luonnonmukaisesti tuotetuilla rehulla. Varsinaisten luomurehujen lisäksi voidaan käyttää osittain luomuun siirtymässä olevien peltojen rehuja. Toisen vuoden siirtymävaiheessa olevalta pellolta korjattua satoa voidaan luomueläimille syöttää 100%, jos se on kaikki omaa tuotantoa. Mikäli sv2-rehua myös ostetaan, voidaan siirtymävaiherehuja syöttää enintään 30% kuiva-aineesta. Ensimmäisen vuoden siirtymävaiheessa olevan pellon satoa luomukotieläintila ei voi käyttää eläinten ruokintaan. Omilta sv1-lohkoilta korjattua satoa voidaan syöttää enintään 20% kuiva-aineesta ja sen tulee olla joko valkuaisrehua, monivuotista nurmea tai monivuotisen nurmen suojakasvista korjattua kokoviljasäilörehua. Yksimahaisten ruokinnassa on toistaiseksi sallittua käyttää joitain tavanomaisia luonnollisia rehuaineita sopivan ravintoainekoostumuksen aikaan saamiseksi. Tavanomaisen rehun määrä on enintään 5% kuiva-aineesta.

Luomutuotannossa pyritään korkeaan rehuomavaraisuuteen, joten kasvissyöjillä (naudat, lampaat, vuohet ja hevoset) vähintään 60% rehun kuiva-aineesta tulee olla omalla tai yhteistyötilalla tuotettua. Yksimahaisilla (siat, siipikarja) rehuomavaraisuusvaatimus on 20%. Kaikkien luomueläinten ruokavalioon kuuluu yhtenä osana karkearehu (säilörehu, laidun, kuivaheinä). Lyhyestä kasvukaudesta huolimatta, laidunruokintaa hyödynnetään mahdollisimman paljon.

Luomueläinten jälkeläiset saavat maitoa tavanomaista pidempään ja teollisia juomarehuja käytetään vain poikkeustapauksissa.

GMO-rehuja ei luomueläimille käytetä.

Lajinmukainen hoito

Luomueläimien hoidossa otetaan huomioon niiden lajinmukainen käyttäytyminen ja pyritään luomaan mahdollisimman hyvät puitteet sen toteuttamiselle. Tärkeä osa hoitoa on, että kaikki eläimet pääsevät kesällä laitumelle tai vähintään ulkotarhaan. Sisäruokintakaudella niillä on sisällä liikkumamahdollisuus ja usein myös pääsy ulos aina kun kelit sallivat. Esimerkiksi lypsylehmät ovat pihatoissa tai ne pääsevät parsinavetoista talvellakin ulkoilemaan vähintään kaksi kertaa viikossa. Luomukanat kasvatetaan aina lattiakanaloissa ja kesällä nekin pääsevät ulkoilemaan.

Luomueläimet kasvatetaan ryhmissä. Vasikatkin pääsevät ryhmäkarsinaan viimeistään viikon vanhana.

Terveydenhoito

Luomueläinten terveydenhoidossa on tärkeää ennaltaehkäisy. Hyvä ja tarkkaavainen hoito on parasta ennaltaehkäisyä. Myös eläinten luonnollinen käyttäytyminen, väljät tilat ja lajinmukainen ruokinta ylläpitävät terveyttä. Ennaltaehkäisevän lääkityksen käyttö on kielletty, lukuunottamatta fytoterapeuttisia ja homeopaattisia lääkkeitä. Jos eläin kuitenkin sairastuu, sitä hoidetaan mahdollisimman hyvin. Lääkkeiden varoaikoja noudatetaan luomutuotannossa kaksinkertaisena ja hoitokertojen määrää vuodessa on rajoitettu.

Rakennukset

Luomueläinten rakennuksia on hyvin eri tyyppisiä, mutta niille yhteistä on eläinten liikkumavapaus. Myös parsinavetoista, joita pienillä nautatiloilla voidaan käyttää, on eläimillä ympäri vuoden pääsy jaloittelemaan tai laitumelle. Eläinlajikohtaisesti on luomutuotantoehdoissa määritelty, minkä verran kullakin yksilöllä on oltava käytössään pinta-alaa sisätiloissa. Tuosta eläimen tarvitsemasta pinta-alasta vähintään 1/2 on kiinteää silloin kun tuotantorakennuksessa kasvatetaan nautoja, sikoja, lampaita tai vuohia. Siipikarjalle kiinteää lattiapinta-alaa on vähintään 1/3.

Luomurakennuksiin pääsee aina sisälle luonnonvaloa. Erilaisia valoaukkoja on vähintään noin viittä prosenttia eläinsuojan lattiapinta-alasta vastaava määrä. Valoaukkojen materiaali voi olla lasin ohella kirkasta muovia, pleksiä tai vaikka tuuliverkkoja. Jos valoaukossa on käytety lasia huonommin valoa läpäisevää materiaalia, on valoaukkoja rakennuksessa oltava vastaavasti isompi pinta-ala.

Siipikarjarakennusten osalta on luomutuotantoehdoissa lisäksi tarkennoksia orsien, kulkuluukkujen, pesien ym. rakenteiden määrästä ja mitoituksesta. Perustana luomurakennuksien mitoitukseen on myös eläinsuojelulainsäädäntö, joka määrittelee mm. ruokintapöytien pituuden ja juomapaikkojen määrän kunkin eläinlajin osalta.

Sisätilaksi määritellään rakennukset, joissa on vähintään kolme seinää ja katto. Ulkojaloittelualueet puolestaan voivat olla osittain katettuja siten, että enintään 75% pinta-alasta on katettu. Ulkoilukatosten seinien tulee olla avoimet siten, että vain kantavat rakenteet, tarvittavat eläinaidat ja mahdolliset lintu- tai tuuliverkot sallitaan. Ulkojaloittelualueen vähimmäismitoitus on kerrottu tuotantoehdoissa eläinkohtaisesti ja riippuen siitä, onko alueelle vapaa vai rajoitettu pääsy.

Ulkoilu

Pääsäntöisesti kaikki luomueläimet pääsevät ulkoilemaan. Ulkoilutuksesta voidaan tilapäisesti luopua, jos sääolosuhteet eivät sovellu kyseisen eläinlajin ulkoilutukseen tai maaperän kunto alkaa kärsiä esim. runsaiden sateiden vuoksi.

Nautojen, lampaiden ja vuohien ulkoilutus ei ole välttämätöntä talvella, jos ne ovat kesällä olleet normaalia pidemmän laidunkauden laitumella ja ne ovat talvella pihattotyyppisessä rakennuksessa irrallaan. Siat ja siipikarja pääsevät ulkoilemaan vähintään toukokuusta lokakuulle.

Ravinnekierto ja peltojen viljavuus

Ravinteiden kierrätys on kotieläintuotannon vahvuus. Eläinten lannassa - jos siitä hyvin huolehditaan - voidaan palauttaa pelloille valtaosa ravinteista. Ravinteiden lisäksi lannan eloperäiset ainekset muodostavat humusta, jonka varaan maan mururakenne muodostuu. Kotieläinten avulla voimme viljellä ja tuottaa ruokaa paljon suuremmalla alalla kuin luottamalla yksin kasvinviljelyyn.

Lisätietoa

Eläinlajikohtaista lisätietoa luonnonmukaisen kotieläintuotannon ehdoista löytyy Elintarviketurvallisuusviraston nettisivuilta


Hyödyllisiä linkkejä
Päivittäjän opas
Lataa itsellesi päivittäjän ohjekirja oheisesta linkistä. Klikkaa linkin päällä hiiren oikeaa ja valitse 'Tallenna nimellä'.