Kotieläintuotanto - luomulammas

Lampaiden kasvatus on usein jo lähellä luomutuotantoa, joten niiden siirtäminen luomuun ei yleensä vaadi suuria muutoksia jo olemassa oleviin hoitokäytäntöihin. Jos rakennukset ovat jo luomuehtojen mukaiset, on rehujen luomuvaatimus suurin ero tavanomaiseen tuotantoon. Kun lampaat ruokitaan pääasiassa karkearehulla, on myös luomukasvintuotantoon siirtyminen yksinkertaisempaa kuin muilla tuotantosuunnilla.

Lampola

Luomulampolan vaatimukset ovat samat kuin hyvälle toimivalle lampolalle muutenkin esitetään. Kaikki luomulampaat mahtuvat aina ruokailemaan ja makaamaan yhtä aikaa. Niiden makuualue on kiinteäpohjainen ja hyvin kuivitettu esim. oljella tai vastaavalla luonnonmateriaalilla. Luomulampolaan tulee luonnonvaloa siten, että erilaisten valoaukkojen pinta-ala vastaa noin 5%:a eläinsuojan lattiapinta-alasta. Valoaukot sijoitetaan niin, että niistä tulee valoa mahdollisimman tasaisesti koko lampolaan. Ikkunalasin lisäksi voidaan käyttää valokatteita, tuuliverkkoja, kasvihuonemuovia ja kirkasta pleksiä. Lammas näkee huonosti pimeässä, mistä syystä yövalo on suositeltava - sen on havaittu rauhoittavan lampaita. Ikkunoita, valokatteita ja tuuliverkkoja tulee pestä tai muuten huoltaa, jotta ne vastaisivat tarkoitustaan.

Kesällä kaikki luomulampaat pääsevät vapaasti laitumelle ja talvella niille suositellaan järjestettäväksi ulkoilumahdollisuus. Talviulkoilusta voidaan luopua, jos lampaat ovat päässeet laidunkaudella laitumelle päivittäin ja laidunkautta on jatkettu normaalia pidempään. Koska lammas on laumaeläin, kasvatus tapahtuu aina ryhmäkarsinoissa. Luomulampaiden sisätilan tarve eläinsuojissa on määritelty niiden elopainon mukaan. Alla olevassa taulukossa on kerrottu pinta-alat, mitä kullakin luomueläimellä vähintään on sisätilaa käytettävissä.

Eläin kg m2
Karitsa alle 15 kg 0,35
Karitsa 15-30 kg 0,50
Karitsa yli 30 kg 0,75
Lammas 55 kg 1,5
Lammas 75 kg tai yli 1,5
Tiine uuhi 55 kg 1,5
Tine uuhi 75 kg 1,7
Uuhi karitsoineen aina väh. 2,0

Eläinten hankinta

Periaate luomutuotannossa on, että eläimet syntyvät ja kasvavat samalla tilalla. Jos eläimiä hankitaan tilan ulkopuolelta, ovat etusijalla toisen luomukotieläintilan yksilöt. Kun hankittavat eläimet ovat olleet koko ajan luomuvalvonnassa, ei niille tarvita enää erikseen siirtymävaihetta kasvatustilan vaihtuessa. Luomueläinten mukana seuraa aina vaatimuksenmukaisuusvakuutus, joka todentaa niiden olevan tuotantoehtojen mukaan hoidettuja.

Mikäli sopivia yksilöitä ei voida hankkia toiselta luomukotieläintilalta, pystytään siitoseläimiä ostamaan myös tavanomaiselta tilalta. Nuoria karitsoimattomia uuhia voidaan ilman erillistä lupaa hankkia tavanomaisesta tuotannosta vuosittain enintään 20 % tilalla olevien täysikasvuisten lampaiden määrästä. Eli esimerkiksi 80 uuhen tilalle voidaan hankkia 16 karitsoimatonta nuorta jalostusuuhta. Siitospässit voidaan ostaa tarvittaessa tavanomaiselta tilalta. Tavanomaisesta tuotannosta tulevien eläinten osalta on kuitenkin muistettava noudattaa kuuden kuukauden siirtymävaihetta, ennen kuin niiden lihaa voidaan myydä luonnonmukaisesti tuotettuna.

Myös silloin kun tila lähtee tavanomaisesta tuotannosta siirtymään luomutuotantoon, on kaikkien omien lampaiden siirtymävaihe luomuun 6 kk. Kun ne ovat tämän aikaa olleet luomuhoidossa, voidaan niiden liha markkinoida luomulihana.

Tarvittaessa eläinten lisäämiseen voi käyttää keinosiemennystä, mikä voi tulla kyseeseen vaikka kun halutaan kokeilla harvinaisempia rotuja tahi risteytyksiä.

Lampaiden ruokinta

Ruokintakäytännöt sekä luomu- että tavanomaisella lammastilalla ovat suunnilleen samat. Suurin ero on rehujen tuotantotavassa ja rehukasvustojen kasvilajivalikoimassa. Luomutilalla nurmet ovat pääosin apilanurmia ja niiden lisäksi viljellään yksivuotisia virna-herne-viljaseoksia. Puitavissa kasvustoissa viljan seassa on usein hernettä tuomassa lisävalkuaista väkirehuun.

Laidun on lampaiden tärkein elatus- ja kasvatusrehu. Monivuotisilla laitumilla suositellaan puna- ja alsikeapilan sijaan valkoapilaa sen alhaisemman estrogeenipitoisuuden vuoksi. Monivuotisella keltamaitteella on todettu olevan loislääkkeen kaltaisia ominaisuuksia, minkä vuoksi sitä kannattaa laittaa mukaan laidunten siemenseokseen. Valkoapilalaidun sopii lampaille hyvin. Kasvutulokset ovat hyviä, se on maittavaa ja kestää tallausta. Varsinkin syksyllä rehevillä apilalaitumilla on pakkasyön jälkeen riski eläinten puhaltumisesta. Sitä voidaan välttää antamalla lampaille kuivaa heinää tai säilörehua ennen lampolassa sekä odottamalla kasvuston sulamista ennen laitumelle laskua. Syyslaitumina elokuusta alkaen voidaan käyttää, jos sijainti ja aitaaminen vain eivät nouse esteeksi, viljojen aluskasveja. Aluskasvina käytetään yksivuotista valkoapilaa (2-4 kg/ha) ja raiheinää (7-12 kg/ha). Ne kylvetään tavallisen nurmen tapaan keväällä viljan alle. Hyöty on kaksinkertainen - aluskasvit estävät ravinteiden huuhtoutumista ja toisaalta tarjoavat laidunnettavaa rehua.

Lampaan tärkein rehu on karkearehu, jota tulisi olla päiväannoksen sisältämästä kokonaiskuiva-aineesta vähintään 60%. Karkearehuja ovat mm. nurmirehut, laidunruoho, naatit ja viljakasvien oljet. Lopputiineyteen ja maidontuotantokauteen varataan parhaat karkearehut; riittävä valkuaispitoisuus ja sulavuus varmistavat, että uuhen ruokinta pystytään koostamaan tuotosvaihetta vastaavaksi. Luomutuotannon etuna on palkokasvipitoisten karkearehujen hyvä maittavuus, sulavuus ja valkuaispitoisuus, joka kannattaa hyödyntää uuhien ruokinnassa väkirehuprosentin ollessa rajoitettu. Apilapitoisuuden ollessa korkea, voidaan saada säästöjä väkirehujen määrässä, ilman tuotoksen laskua.

Laidunseos esim. Yksivuotinen seos esim.
Keltamaite 2 kg/ha Peltovirna 40 kg/ha
Valkoapila 3 kg/ha Ruisvirna 20 kg/ha
Timotei 10 kg/ha Ohra 70 kg/ha
Nurminata 6 kg/ha Kaura 30 kg/ha
Englannin raiheinä tai niittynurmikka 4 kg/ha Italian raiheinä 15 kg/ha
Yhteensä 25 kg/ha Yhteensä 175 kg/ha

Lopputiineydessä ja maidontuotantokaudella uuhi tarvitsee väkirehulisän. Suomenlampaalle on välttämätöntä antaa jo tunnutusruokintakaudella väkirehulisä, alkaen noin 6–8 viikkoa ennen karitsointia. Mikäli rehu on ensiluokkaista ja ravintoarvoltaan korkeaa, voidaan liharotuiset lampaat tunnuttaa hyvällä säilörehulla. Väkirehuksi soveltuu hyvin omalla tilalla kasvatettu vilja, valkuaislisäksi voidaan kasvattaa esim. hernettä tai härkäpapua. Jos vilja ostetaan vieraalta tilalta tai käytetään kaupallisia valkuaisrehuja tai -tiivisteitä, on varmistettava niiden sopivuus luomutuotantoon. Sallitut kivennäis- ja hivenaineet on lueteltu tuotantoehdoissa. Kivennäisvalmisteiden soveltuvuus luomuun tarkistetaan tuotteen myyjältä tai maahantuojalta. Usein myös tuoteselosteissa on merkintä luomukelpoisuudesta.

Luomulampaiden kasvatuksessa voidaan tarvittaessa käyttää synteettisesti valmistettuja A- D- ja E-vitamiineja. Sen sijaan aminohappojen, antibioottien, lääkkeen kaltaisten aineiden ja kasvunedistäjien käyttö rehuissa on kielletty.

Karitsat saavat luonnollista maitoa vähintään 45 päivää. Mikäli oman emän maito ei riitä eikä saatavilla ole toisen uuhen maitoa, on toissijaisena vaihtoehtona antaa karitsoille toisen eläinlajin maitoa. Monilla lammastiloilla pidetäänkin yhtä tai kahta kuttua sitä varten, että niiden maitoa voidaan käyttää lisäravintona juotettaville karitsoille. Suurimmillaan karitsan tarvitsema maitomäärä on hieman yli litran, mikäli se ei saa lainkaan maitoa emältään. Jos karitsa joudutaan kokonaan ruokkimaan tavanomaista alkuperää olevalla juomalla (esim. maitojauhe), menettää eläin luomukelpoisuutensa. Juottokauden loputtua se saavuttaa luomukelpoisuutensa takaisin vasta 6 kuukauden siirtymävaiheen jälkeen. On tärkeää, että karitsoille annetaan mahdollisimman nuorina myös väkirehua ja hyvälaatuista heinää. Tämä edistää niiden luontaista kehittymistä märehtijäksi.

Lääkintä ja hoito

Luomutilalla käytetään vain eläinlääkärin määräämiä lääkkeitä. Lääkkeiden varoaika on luomutuotannossa kaksinkertainen. Mikäli valmisteen varoaika on 0 vrk, on varoaika myös luomutuotannossa 0 vrk. Jos eläimen tuotantokaari on alle vuoden (esim. teuraskaritsat), voidaan niitä lääkitä vain kerran niiden elinaikana. Siitoslampaita saa lääkitä enintään kolme kertaa 12 kk:n aikana. Mikäli eläintä joudutaan lääkitsemään sallittua enemmän, joutuu se takaisin siirtymävaiheeseen. Lääkintäkertoihin ei kuitenkaan lasketa loislääkityksiä, rokotteita eikä pakollisia taudinvastustusohjelmiin kuuluvia lääkityksiä.Jos lampaalle suoritetaan eläinsuojelulain ja luomusäännösten mukaisia toimenpiteitä (esim. nupoutus), niihin liittyvää lääkitystä ei huomioida lääkityskertoja laskettaessa.

Luomueläimille on sallittua laittaa normaalit korvamerkit. Pätevä henkilö voi tarvittaessa suorittaa alle kuuden viikon ikäisen lampaan kastroinnin Burdizzon-pihdeillä, vanhempien eläinten kastrointi on mahdollista eläinlääkärin suorittamana.

Lisätietoa

Lisää tietoa luonnonmukaisesta lammastuotannosta voit lukea ProAgrian Hyvien toimintatapojen oppaasta


Hyödyllisiä linkkejä
Päivittäjän opas
Lataa itsellesi päivittäjän ohjekirja oheisesta linkistä. Klikkaa linkin päällä hiiren oikeaa ja valitse 'Tallenna nimellä'.